Kesällä 1921, Luulajan kaupunki
 Kesällä 1921, Luulajan kaupunki vietti tuolloin 306-vuotispäiviään, voidaan noteerata Luleå Segelsällskap´in osallistuminen juhlallisuuksiin järjestämällä 14-17.7. purjehdusviikon. Regatan piti alkaa yhteispurjehduksella Uddskäriin mutta liian kova itäkoilistuuli esti sen. Tämän vuoksi päätettiin järjestää perjantaiaamuna matkakilpailu “ Peken Runt” sinänsä mukava kierros, johon starttasi 28 purtta, niistä neljä suomalaista. Leppoisassa luoteistuulessa veneet purjehtivat myötätuulipurjein Tjuvholmssund´in läpi, Lulhällan´in, Alhamn´in ja Mannön ohi ulkomerelle. Pekens Kl´n kohdalla luoteistuuli loppui ja tyyni meri siinsi niin pitkälle kuin silmä näki. Mutta merituuli alkoi - kuten tavallista näillä seuduilla tyypillisenä kesäpäivänä - ja eskaader saattoi sivu- ja myötätuulessa purjehtia maaliin, joka sijaitsi Gråsjälören´issä.
Pohjanlahdenpurjehtijat
Lauantaina oli päätetty purjehtia “Sandön Runt”, joka oli Pursiseuran perinteinen rata. 26 purtta starttasi mukavassa aamuvireessä. Purjehdus kesti koko päivän ja leimaa antavana olivat arvaamattomat ja keveät tuulet. Ainoastaan suuremmat purret suurine myötätuulipurjeineen ehtivät maaliin, joka sijaitsi Strömören´issä. Moni pursi joutui keskeyttämään.
Sunnuntain purjehdus purjehdittiin B-radalla, joka sijaitsi kaupunginselällä. Reippaassa puuskaisessa pohjoistuulessa kamppaili 27 purtta kunniasta voittaa. Samana päivänä järjestettiin myös moottorivenekilpailu, jossa jalokivikauppias Fritz Olsson´in äskettäin ostama nopea “Örn” veti katseet puoleensa.
Sunnuntai-iltana järjestettiin Gråsjälsören´in Käsityöläispaviljongissa illalliset ja siinä yhteydessä pidettiin palkintojenjako. Illanvieton aikana kiiteltiin erityisesti suomalaisia vieraita osoitetusta suuresta kiinnostuksesta purjehtia pitkä matka Kokkolasta voidakseen osallistua Pursiseuran kisoihin. Suomalaiset menestyivät kaikella kunnialla sillä 30 m2 saaristoristeilijä “Gri-Gri” vei palkinnot kotiin niin perjantain kuin sunnuntainkin purjehduksesta. “Valkyrian”, joka oli kotoisin Uudestakaupungista, voitti luokassaan I palkinnon sekä perjantaina että lauantaina. “Gri-Gri” siirtyi LSS:n lipun alle sillä kassanhoitaja Carl Eriksson osti sen. Vuonna 1952 “Gri-Gri” lähti Kalix-Nyborg´in vesille, missä se purjehtii vieläkin. Pursi on rakennettu 1916 ilmeisen hyvistä värkeistä.
Kuva: Käsityöläispaviljonki Gråsjälsören´illä
GSF:n purjehtijat lähettivät kutsun saapua seuran 50-vuotisjuhlaregattaan kesällä 1922. Pursiseuran ensimmäinen “sotaretki” lähti itäisellä kurssilla heinäkuun 8 päivänä. Viisi purtta osallistui: Elof Brännström´in 75 “La Gitana”, C W Andersson´in 95 “Gerdny”, A Gullberg´in 30 “Fay”, Möller-Nilsson´in “Anna-Lisa” ja varpapursi “Trio”, jota ohjasi Viktor Fahlesson ja puosuna oli Frans Thornéus, ei täysin tuntematon maalarimestari Berganäs´ista. Thornéus kastettiin uudelleen Kokkolassa ja sai nimekseen “Kapteeni Kippis”. “Menestyksen laakerilehtiä emme korjanneet mutta kokemusta kylläkin” kirjoittaa Elof Brännström muisteluissaan, jotka hän yhdessä osallistuvien pinnamiesten teki vuosina 1926 ja 1959.
Kymmenen vuotta myöhemmin - 1932 - tapahtui sitten seuraava vierailu Kokkolaan, tällä kertaa 11 purren voimin. Purret nostivat ankkurinsa 16 päivänä heinäkuuta, rauhallinen ja tyyni lauantai-ilta. Jo yöllä tuuli voimistui voimistumistaan ja Ledskär´in ulkopuolella he kohtasivat ankaran merenkäynnin. Eskaaderi ei pysynyt koossa vaan itsekukin etsiytyi Sjuröklubb`eniin, jonka suojaisessa satamassa koko laivasto ankkuroitui. Sitä kesti laskettua pitempään sillä sekä tuulen että sateen jumalat olivat päättäneet koetella Luulajan viikinkejä sekä heidän iloisia purjehtijaluonteitaan. Kurjaa säätä, jatkuvaa sadetta ja kovaa koilistuulta kesti aina keskiviikkoon puolenpäivään asti ennenkuin ilmojen haltijat alkoivat suosia ja ankkurit voitiin nostaa sekä suunnata merelle. Tyven sää ja tiheä sumu hidastivat ylitystä Suomen rannikolle mutta kun reipas lounaistuuli hälvensi sumun saattoi eskaaderi torstaina puolenpäivän aikaan ankkuroitua Mustakarin paviljongin edustal le. Noin 35 nälkäistä luulajapurjehtijaa valloitti paviljongin sillä vuorokauden mittaisen purjehduksen aikana ei pursissa oltu voitu suuremmin omistautua ruuanlaitolle.
Tuon ajan purret, 22 ja 30 saaristolaisristeilijät, eivät tarjonneet samanlaisia mukavuuksia kuin tämän päivän “guttaperkkaveneet”. Vanhemman purjehtijan suupielissä karehtii varmasti hymy kun hän lukee osallistuvien veneiden nimiä: “FAJ”, “FLORY”, “YRSA”, “BLUE BIRD”, “LIRA”, “SJÖTÖSEN”, ÖRNUNGEN”, “ALFSOL”, “KARMA”, “MIMOSA”, “LA GITANA”, nopeita mutta ahtaita ja tavallisesti aikamoisia “sukellusveneitä”, joissa naiset loistivat poissaolollaan. Kuinka toisin onkaan tänään: purjehtija ottaa koko perheensä mukaan lähtiessään reissuilleensa.
Luleå SegelSällskap ei perinteisesti järjestä kilpapurjehduksia heinäkuussa. Mainittu aika on varattu purjehtijoille vierailla paikkakunnilla regattoihin osallistumista ja matkapurjehduksia varten, jotka usein suuntautuvat Suomen puolelle Oulusta aina Vaasaan asti. Monia ystävyyssuhteita on solmittu pursiseurojen jäsenten välillä. II maailmansota kuitenkin keskeytti kanssakäymisen ja seuran jäsenet olivat pakotettuja pysymään omien rajojen sisäpuolella ja osallistumaan vain ruotsalaisiin regatoihin. Huomionarvoista on kuitenkin, että WSF:n 60-vuotisjuhlaregatasa 1938 päätettiin Berti Levon´in (WSF), Walter Labbart´in (JSS) ja Olle Dahlen´in (LSS) aloitteesta pitää jokavuotinen sekä ruotsalaisille että suomalaisille tarkoitettu yhteinen regatta: Pohjanlahdenregatta. Vaasassa vuonna 1938 pidetyn perustavan purjehtijakokouksen jälkeen pidettiin ensimmäinen Pohjanlahdenregatta Luulajassa kesällä 1939.
Pohjanlahdenregattaan osallistui peräti 18 suomalaista venekuntaa sekä suuri määrä ruotsalaisia koska LSS isännöi ensimmäista kertaa myöskin Norrlanninregattaa, joka oli perustettu vuonna 1925. Tämän regatan tarkoituksena oli olla piristävänä tekijänä purjehdusurheilun kehittämiselle pitkällä Norrlannin rannikolla. Regatan järjestivät eri paikkakuntien pursiseurat. Ei ollut mitenkään epätavallista, että 30- ja 40-luvulla näki läpimärkien saaristoristelijöiden, jotka olivat kotoisin Luulajasta, osallistuvan regatoihin kaukana Gävlen eteläpuolella. Samoin näkyi yksittäisiä veneitä etelästä suuntaavan keulansa pohjoiseen päin ohi Korkean Rannikon, ja sen regattakeskuksen Ulvön, aina Perämeren perukoille asti.
Palataksemme Pohjanlahdenregattaan niin jo ensimmäisessä kokouksessa Vaasassa ja ensimmäisessä Pohjanlahdenregatassa Luulajassa vuonna 1939 julistettiin suunnittelukilpailu yhteisen venetyypin saamiseksi - Pohjanlahdenristeilijä. Tämän kilpailun voitti vaasalainen insinööri Adolf Andersson mutta sodan vuoksi venetyypistä (BX) tuli totta vasta vuonna 1949 sen jälkeen kun Adolf Andersson yhdessä luulajalaisen Ulf Brännström´in kanssa oli tehnyt siihen tiettyjä muutoksia.
Kuva: Åke Hasselgren´in BX “Hexe III”
Pietarsaarelainen pursiseura SSJ oli lähettänut kutsut vuoden 1940 regattaan mutta talvisota ja II maailmansota tulivat ja vasta vuonna 1947 Olle Dahlén´in (LSS) ja Bertil Levón´in (WSF) aloitteesta käynnistyi yhteistyö Haaparannassa ruotsalaisten ja suomalaisten Perämeren rannikon edustajien kesken. Haaparannassa päätettiin perustaa yhteinen elin, POHJANLAHDENPURJEHTIJAT, jonka tarkoituksena oli päättää Pohlanlahdenregatan pitämisestä sekä olla yhteistyöelin asioissa, jotka koskivat Pohjanlahdenristeilijää. LSS tilasi Ostvik´in veistämöltä kolme purtta vuosina 1949-50. Kaksi näistä oli seuran järjestämien arpajaisten voittona vuosina 1949 ja 1950. Kolmas vene oli “Hexe III” ja sen osti Åke Hasselgren. Kaikkiaan rakennettiin 8 Pohjanlahdenristeilijää Ruotsissa ja 9 kappaletta Suomessa. Ne muodostivat pitkään oman luokan regatoissa Pohjanlahden molemmin puolin. Venetyyppiä pidettiin yleisesti hyvänä mutta kohoavien rakennuskustannusten ja lasikuitukauden alkaessa uudisrakentaminen tyrehtyi. Pohjanlahdenris-teiloijöiden määrä ei lisääntynyt ja luokka kuoli pois.
Talvella 1978 tekivät kunniakommodori Bertil Levón (WSF) ja Olle Dahlén (LSS) aloitteen yhteisen Pohjanlahdenregatan herättämiseksi henkiin ja Pohjanlahdenpurjehtijoiden toiminnan tehostamiseksi. Tarkoituksena oli yhteistyön parantaminen rata- ja avomeripurjehdusten osalta Perämeren molemmin puolin sekä tiiviimmän yhteistyön aikaansaaminen merten purjehdusystävien kesken.
Olle Dahlén, joka vuoden 1939 regatan yhteydessä saaristoristeilijällään “Nornan IV”sai?ensimmäisen kiinnityksen kiertopalkintoon, luovutti sen käytettäväksi myös tulevaisuudessa. WSF järjesti Pohjanlahdenregatan 1978 100-vuotisjuhlallisuuksiensa yhteydessä, vuonna 1979 regatta pidettiin Ulvö`ssä. 1980 pietarsaarelainen SSJ järjesti regatan 90-vuotisjuhlallisuuksiensa yhteydessä. Vuonna 1981 OPS järjesti regatan 100-vuotisjuhlallisuuksiensa yhteydessä, vuonna 1982 Kristiinankaupungissa kun KSF täytti 100 vuotta. Vuonna 1983 regatta pidettiin Ratan´issa. Vuonna 1984 LSS isännöi Pohjanlahdenregatan. Seura täytti tuolloin 100 vuotta. On toivottavaa, että yhteisestä Pohjanlahdenregatasta, joka ensimmäisen kerran pidettiin 1939, muodostuu perinne ja että siihen osallistutaan Pohjanlahden molemmilta puolilta tulevaisuudessa.
Text: Jubileumsskrift Luleå Segelsällskap 1884 - 1984?
|
