 |
|
|
| |
Pohjanmeren purjehtijat
 Jo muinaisista ajoista ovat purjehdusseurat Pohjanlahden molemmin puolin harrastaneet purjehdusta hyvässä yhteisymmärryksessä. On osallistuttu toisten regattoihin ja vuorovaikutus on ollut vilkkainta välillä Vaasa - Sundsvall, Härnösand, Ulvö ja Örnsköldsvik sekä toiseksi välillä Kokkola, Oulu - Luleå, Skellefteå. Kilpailuja samoissa luokissa Ruotsin ja Suomen välillä tuli harvoin kysymykseen sen jälkeen kun mielipiteet saaristoristeilijäsäännöistä aikoinaan erosivat.
Sodan jälkeen keksittiin Ulvön-saarilla perustaa joukkuepurjehduksia siten että purjehtijat molemmista maista vuorovaihdon miehittivät Neptunristeilijöitä ja Haj-veneitä ja näin saatiin aikaan hyvä urheilumuoto ja jännittäviä kisailuja. Se aikakausi päättyi kun Haj-veneiden rivit harveni.
Toimenpiteitä tallentaa kahdenkeskeiset harrastukset oltiin keskusteltu jo 60-vuotisregatan yhteydessä Vaasassa vuonna 1938 ja WSF teki samana syksynä aloitteen yhtenäisestä kokouksesta joka pidettiin Vaasassa 20 marraskuuta 1938. Seuraavat seurat olivat edustettuina kokouksessa: Sundsvallin SS, Härnösandin SS, Örnsköldsvikin SS, jota edusti oikeusneuvosmies A. Camitz, Luleå SS, jota edusti puheenjohtaja Elof Brännström, GSF jota edusti kommodoori Helge Slotte ja insinööri Verner Högbacka, SSJ:tä edusti insinöörit Walter Labbart ja Verner Lassfolk, Vaasan Merenkyntäjiä edusti johtaja A. Myntti ja varatuomari E. Rewell, WSF:ä edusti kommodoori B. Levòn, joiden lisäksi useimmat WSF:n hallituksen jäsenet sekä kymmenkunta jäsenistön edustajaa oli läsnä. Tämän lisäksi kokoukseen oli tullut kirjelmiä, osittain lausunnoilla keskustelukysymyksiin, purjehdusseuroilta OPS:ltä, SS Ägiriltä, Porin SY:ltä ja Näsijärven SS:ltä. Kommodoori Levón avasi kokouksen ja esitti tervetulijaispuheessaan WSF:n perusteet tämän kokouksen aloitteelle. Hän lausoi toivomuksen että kokous antaisi alkua lähemmälle yhteistyölle purjehdusseurojen välillä ja nousua purjehdusurheilulle Pohjanmerellä.
Laatiessaan kysymystä koskien yhtenäistä venetyyppiä esitteli venesuunnittelija Adolf Andersson yksityiskohtaisesti 6 eri venetyyppiä, joita voitaisiin ajatella tulevan kysymykseen tähän tarkoitukseen. Esitys kuvitettiin taulukoilla ja piirustuksilla, ja sisälsi seuraavat luokat: Erikoisluokka A (Särklass A), Intern 5 m. luokka, Nord 22 m2 luokka, B 22 m2 luokka, Hai-luokka ja Lohikäärme (Draken). Kokouksessa tuotiin esille myös uuden veneluokan piirustukset jotka oli tilanteeseen valmistanut suunnittelija Birger Slotte. Tästä syntynyt vilkas keskustelu todisti, että kokouksella tosiaan oli tehtävä täytettävänä. Joka puolella toivottiin tiiviimpää yhteistyötä Pohjanmeren purjehtijoiden keskuudessa jotka olivat enemmän tai vähemmän eristettyjä oman maansa eteläisimmistä purjehduskeskuksista maantieteellisistä syistä ja siksi tukeutuivat omiin ja toistensa toimintoihin.
Olennaista keskustelusta tuli ilmi toivomus saada aikaan säännöllisesti toistuvia regattoja, ehkä Ruotsin Purjehtijaliiton Norrlandsregattojen ja Suomen Purjehtijaliiton Pohjanmeren purjehtijaviikkojen yhteydessä. Kysymys yhteisestä kilpapurjehdusluokasta synnytti pitkän keskustelun jossa tuotiin esiin eri venetyppien näkökohtia, niinkuin myös ajatus kokonaan uudesta venetyypistä. Kokous sopi keskenään pyrkiä järjestämään yhtenäiset, mieluiten vuosittain toistuvia Pohjanmerenregattoja. Tämä vahvistettaisiin seuraavassa kokouksessa 1939 Luulajassa Norrlandsregattan yhteydessä. Yksityyppiveneen suhteen päätettiin julistaa suunnittelukilpailu saadakseen aikaan yksityyppiveneen, joka täyttäisi kokouksessa esiintulleet toivomukset. Vasa Segelförening WSF sai tehtäväkseen järjestää kyseisen suunnittelukilpailun.
Myöhemmin saapui 5 ehdotusta Pohjanmerenristeilijäksi, joista 2 Suomesta ja 3 Ruotsista. Luulaja-regatan yhteydessä heinäkuussa 1939 pidetyssä kokouksessa sai venesuunnittelija Adolf Andersson Vaasasta tunnuslauseellaan ”Jolly Bob” ensimmäisen palkinnon mk.3000:-
Sota asetti kuitenkin pisteen näitten asioiden edelleen käsittelylle. Tämä päällepakotettu keskeytys kesti helmikuun 22:seen päivään 1947, kun purjehdusseurojen edustajat molemmin puolen Pohjanlahtea kokoontuivat Haaparantaan. Siellä päätettiin luoda yhtenäinen järjestö ”Pohjanmeren purjehtijat” (Bottenhavsseglarna), jonka pääasialliseksi tehtäväksi tuli koordinoida regattoja ja aikaansaada yhteisen yksityyppiveneen. WSF:ää edustivat B. Levón ja H. Blomqvist.
Tämän jälkeen pääasiallisesti WSF, Luulajan SS ja Sundsvallin SS veivät edustajiensa välityksellä venekysymystä eteenpäin. Muun muassa ruotsalainen venesuunnittelija Lage Eklund piirsi ehdotuksen. Pohjanmeren purjehtijat päättivät lopulta kokouksessaan Torniossa 6 marraskuuta 1948 että suunnittelijaksi valittiin Adolf Andersson Vaasasta ja hänen avustajakseen Ulf Brännström Luulajasta. Piirustusten pohjana oli ehdotus, jolla Andersson oli voittanut suunnittelukilpailun 1939. Kolme kappaletta ”Pohjanmerenristeilijöitä” (Bottenhavskryssaren) BHX laskettiin vesille kesällä 1949 ja sen jälkeen Suomessa on rakennettu 7 venettä.
Voidaan päättää että Pohjanmerenristeilijällä on ollut merkitys kilpapurjehdusvaihtelujen vauhdittajana Ruotsin kanssa meidän leveysasteella. Sitäpaitsi vene oli korkeiden varalaitojen ja hyvän istumakorkeuden kannen alla kokonaan eri lailla asuttava kuin aikaisemmat veneet samassa suuruusluokassa. Ei sitä myöskään tultu pudistelluiksi jyrkässä merenkäynnissä kovassa luovissa Merenkurkussa niin rankasti kuin monessa uudenaikaisemmassa laatikkokonstruktiossa. Turvallisuuden tunne oli suurempi ja sitä tarvittiin sillä purjehdittiinhan sitä pitkiä etäisyyksiä avomerellä, Kokkola - Luulaja 95 mpk, Vaasa (Rönnskär) - Ulvön saaret 55 mpk, Pori - Sundsvall 124 mpk jotka olivat huomattavasti pitempiä kuin esimerkiksi Ahvenanmerellä; Marhällan - Söderarm 22 mpk.
Veneen mitat:
Pituus 9,44 m
Vesilinja 6,60 m
Leveys 2,02 m
Syväys 1,32 m
Keulakorkeus 0,93 m
Alin varalaita 0,65 m
Uppouma 2,29 t
Purjeala 26,00 m2
Koirankoppi (=doghouse) tai ruffi on sallittu, rautaköli, kangaskansi.
Purjemerkki: Kaksi olympiarengasta.
1950-luvun lopulla tyypin uudisrakennusinto haaleni, se tuli monen muun hyvän veneen tavoin liian kalliiksi. Viimeiseksi rakennettu maksoi vuonna 1957 Vaasassa noin 950.000:- vanhaa markkaa (9500:-) täydellisen purjesetin kanssa. Kauan oli olemassa uskollinen kantaryhmä BHK- purjehtijoita, jotka eivät laiminlyöneet näyttäytymästä eri regatoissa. Henrik Kurtenilla Porin Purjehdusseurasta oli esimerkiksi usean vuoden ajan tapana lähteä BHX-1 Allegrettollaan regattakiertueelle Pori - Vaasa - Kokkola - Ulvöarna - Sundsvall - Pori. Porin PS:n satavuotisjuhliin 1956 kerääntyi useita BHX:iä meidän puolelta ja jopa Sundsvallin SS oli edustettuna. Kokkolaregatassa vuoden päästä oli lähes kaikki meidän puolen Pohjanmerenristeilijät mukana. Härnösandin SS:n satavuotisjuhlat oli sitä vastoin houkutellut vain kolme BHX:ää Suomesta ja yhden Ruotsista.
Text: Jubileumsskrift "Wasa Segelförening 100 års jubileum 1978"
|
|
|
